Kamppailulajit ovat perinteistä taidetta, jolla on pitkä historia. Se ei ole vain urheilua, vaan myös tapa kehittää luonnetta. Kamppailulajeja opiskelemalla lapset voivat harjoitella fyysistä kuntoaan ja samalla parantaa ketteryyttään ja ajattelukykyään. Vielä tärkeämpää on, että taistelulajien koulutus voi saada lapset ymmärtämään, että vain hellittämättömillä ponnisteluilla ja jatkuvalla teroituksella he voivat saavuttaa todellista edistystä ja menestystä.
Kamppailulajien oppimisprosessissa lasten on jatkuvasti harjoitettava liikkeitä ja taitoja, ja jokaisen yksityiskohdan tarkkuus vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Tämä saa lapset ymmärtämään, että vain hellittämättömillä ponnisteluilla he voivat hallita taitoja tai saavuttaa tavoitteen. Ja tällä sinnikkyyden hengellä on myös tärkeä rooli heidän kasvuprosessissaan. Vaikeuksien ja haasteiden edessä he eivät anna periksi helposti, vaan jatkavat sinnikkäästi ja toteuttavat unelmiaan.
Kamppailulajiopetuksessa lapset voivat myös oppia itsekuria ja itsehillintää. Kamppailulajeissa korostuvat itsensä kehittäminen ja itsensä hillitseminen edellyttäen, että opiskelijat suorittavat liikkeet järjestyksessä ja säilyttävät hyvän asennon ja muodon harjoittelun aikana. Tällä itsekurivaatimuksella on myönteinen vaikutus lasten ajattelutapaan ja käyttäytymistottumuksiin. He oppivat noudattamaan sääntöjä ja sääntöjä, eivätkä ulkomaailma häiritse tai houkuttele heitä helposti. Tämä itsekuri- ja itsehillintäkyky tekee heistä järjestäytyneempiä ja tehokkaampia opinnoissaan ja elämässään.
Taistelulajikasvatus voi sinnikkyyden ja itsekurin lisäksi kasvattaa lasten ryhmätyötä ja kollektiivista tietoisuutta. Kamppailulajeissa sarja liikkeitä ja taitoja valmistuu usein yhteistyön ja koordinoinnin kautta. Lasten tulee harjoitella toistensa kanssa, auttaa ja rohkaista toisiaan. Tällainen yhteistyö ja tiimitietoisuus voivat kasvattaa lasten yhteistyöhenkeä ja ryhmähenkeä, jotta he sopeutuvat paremmin kollektiiviseen elämään ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen.